Käyttäytymisessä ja sosiaalisessa toiminnassa näkyviä surureaktioita

- levoton yliaktiivisuus tai pitkästyneisyys
- vähentynyt kiinnostus, aloitteisuus ja energia ihmissuhteita ja tavallisia toimintoja kohtaan, mikä johtuu kuolleen ajattelemisen hallitsevuudesta
- alentunut tehokkuus ja tuottavuus toiminnassa
- sosiaalinen vetäytyminen ja poissaoleva käyttäytyminen
- riippuvuus toisista, takertuminen ja yksin olemisen välttäminen
- teeskentelevä käyttäytyminen, impulsiivisuus tai elämäntyylin muutos
- surun kätkeminen pelosta, että karkottaa toiset pois luotaan
- muukalaisuuden, vieraantuneisuuden ja toisiin ihmisiin yhteyden puuttumisen tunne
- kriittisyys sekä vihan ja suuttumuksen ilmaisut toisia kohtaan
- kateus toisia kohtaan, jotka eivät ole kokeneet menetystä
- kuolleesta muistuttavien ihmisten, tilanteiden ja ärsykkeiden välttely
- itsetuhoinen käyttäytyminen (esim. riskinotto liikenteessä)
- lisääntynyt alkoholin, lääkkeiden tai muiden psyykeen vaikuttavien aineiden käyttö
- ali- tai yliseksuaalisuus

 

Vaikka lapsemme kuolemasta on jo vuosi aikaa, en jaksa edelleenkään mitään ylimääräistä. Jaksan perheen ja normaalit kotiasiat. Töissä käyn ja pärjään hyvin tilanteeseen nähden. Ystäviä näen yksi tai kaksi kerrallaan. Harrastuksia en jaksa ja lukeminenkin on jäänyt aika vähiin. Juhlissa en viihdy.  
- Äiti, 37v. -

 

Kesti melkein puoli vuotta ennen kuin pakotin itseni tapaamaan jonkun kaverini. Olisin halunnut jatkaa elämääni omassa kuplassani, omiin ympyröihini eristäytyneenä. Liikuin kyllä kotini ympäristössä, mutta en halunnut tavata ystäviäni enkä halunnut hakeutua uusiin piireihinkään. Koin olevani hyvin erilainen ja jotenkin omituinen. Minun piti uudelleen opetella juttelemaan kevyesti ihmisten kanssa. Silti kaikenlainen jutustelu tuntui teeskentelyltä ja typerän pinnalliselta, sillä mielessäni pyörivät vain elämää suuremmat asiat eikä muilla ollut merkitystä. Minusta tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt minua ja olin katkera ja kateellinen siitä, etteivät muut äidit olleet kokeneet samaa. Otin usein iltaisin alkoholia lasillisen tai pari, jotta pääsin turtuneena nukkumaan. Tämän tavan jätin, kun aloimme yrittää uutta raskautta. Ensimmäinen rakastelukerta sai minut jostain syystä itkemään, vaikka läheisyys tuntui hyvältä. Kaipasinkin oikeastaan vain hellyyttä ja syliä, seksi merkitsi minulle vain pakkomiellettä saada uusi raskaus alkuun. - Äiti, 29v. -