Voitte antaa lapsellenne nimen, jonka jo etukäteen lomakkeella sairaalaan ilmoititte. Voitte myös vaihtaa nimeä, jos se ei tunnu enää sopivalta. Ennen syntymäänsä kuollutta lasta ei Suomessa vielä rekisteröidä väestörekisteriin, mutta esimerkiksi hautakiveen lapsen nimi (tai nimeä muistuttava lempinimi) voidaan kaiverruttaa. Nimeämisen voi tehdä myös myöhemmin, esimerkiksi lapsen siunaamisen yhteydessä. Nimen voi antaa papin kanssa tai ilman pappia. Monet kohtukuolemaperheet ovat halunneet nimetä lapsensa, ja se on ollut surutyössä helpottava asia, kun lapsella on oikea nimi. Lisäksi lapselle voi antaa kumman tahansa vanhemman sukunimen, jos vanhemmat ovat avoliitossa. Isyydentunnustusta ei tarvitse tehdä. Jos ette halua nimetä lastanne, se on aivan yhtä oikein. Tällöin hautakiveen voi kirjoittaa mm. enkelityttö/poika, tyttö/poikavauva tai mikä teistä hyvältä tuntuu.
Synnytystä käynnistettäessä kysyin kätilöltä, että kastetaanko kuollut lapsemme hänen synnyttyään. Kuulin, ettei lasta kasteta. Kätilö ei kuitenkaan sanonut, että nimen voisi silti antaa. Synnytyksen hoitanut kätilö sitten kysyi, haluammeko antaa nimen lapsellemme. Tämä tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja kuohuttavassa synnytyksen jälkeisessä tilanteessa, ettemme osanneet ajatella nimeä ja päätimme jättää lapsellemme raskauden aikaisen kutsumanimen Pomppu. Muun nimen keksiminen tuntui silloin kuolinnimen antamiselta. Tämä nimiasia on vaivannut minua paljon, mutta toisaalta pikainen päätöksemme oli oikea. Lapsemme sai rakkaudella mietityn nimensä eläessään ja kaikki lähimmäiset tuntevat hänet sillä nimellä. Kutsumanimi päätyi sellaisenaan myös hautakiveen. -Äiti, 29v.- Emme tienneet raskausaikana kumpaa sukupuolta lapsi on, pojan etunimi oli valmiiksi ajateltuna jo esikois-tytön odotuksen aikaan ja tämä lapsi näytti juuri sen nimiseltä kun leikkaussalissa saimme hänet syliin, toiseksi nimeksi valittiin molemmissa suvuissa paljon käytetty miesten nimi, joka on muun muassa toisena nimenä molemmilla vaareilla. Liitettiin poika näin suvun miehiin. Kutsumme lasta aina etunimellä. - Äiti, 30v. -
Synnytystä käynnistettäessä kysyin kätilöltä, että kastetaanko kuollut lapsemme hänen synnyttyään. Kuulin, ettei lasta kasteta. Kätilö ei kuitenkaan sanonut, että nimen voisi silti antaa. Synnytyksen hoitanut kätilö sitten kysyi, haluammeko antaa nimen lapsellemme. Tämä tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja kuohuttavassa synnytyksen jälkeisessä tilanteessa, ettemme osanneet ajatella nimeä ja päätimme jättää lapsellemme raskauden aikaisen kutsumanimen Pomppu. Muun nimen keksiminen tuntui silloin kuolinnimen antamiselta. Tämä nimiasia on vaivannut minua paljon, mutta toisaalta pikainen päätöksemme oli oikea. Lapsemme sai rakkaudella mietityn nimensä eläessään ja kaikki lähimmäiset tuntevat hänet sillä nimellä. Kutsumanimi päätyi sellaisenaan myös hautakiveen. -Äiti, 29v.-
Emme tienneet raskausaikana kumpaa sukupuolta lapsi on, pojan etunimi oli valmiiksi ajateltuna jo esikois-tytön odotuksen aikaan ja tämä lapsi näytti juuri sen nimiseltä kun leikkaussalissa saimme hänet syliin, toiseksi nimeksi valittiin molemmissa suvuissa paljon käytetty miesten nimi, joka on muun muassa toisena nimenä molemmilla vaareilla. Liitettiin poika näin suvun miehiin. Kutsumme lasta aina etunimellä. - Äiti, 30v. -