Vanhemmilta kysytään melko pian lapsen kuoleman jälkeen, että haluavatko he kuolinsyyn selvittämistä ruumiinavauksen avulla. Kysymykseen ei ole helppo antaa vastausta, ja sen oikean vastauksen jokainen tietää itse parhaiten. Ruumiinavaus (sairaaloissa nimellä obduktio) on suurimmalle osalle hyvin vieras asia ja hieman pelottavakin. Kerromme tässä osuudessa tietoja siitä. Ruumiinavauksella tarkoitetaan yleensä kuolinsyyn selvittämiseksi tehtävää kuolleen henkilön ruumiin tutkimusta. Obduktioita on lääketieteellisiä ja oikeuslääketieteellisiä. Lääketieteellisessä obduktiossa tiedetään kuoleman aiheutuneen sairaudesta, mutta sairauden laatu on epävarma tai epäselvä. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus suoritetaan poliisin pyynnöstä, kun epäillään kuoleman olleen tapaturma tai siihen liittyvää rikosta. Kohtukuolematapauksessa voidaan tehdä oikeuslääketieteellinen ruumiisavaus, jos lapsi syntyy kuolleena kotona. Kohtukuoleman jälkeen tehtävät ruumiinavaukset ovat suurimmaksi osaksi lääketieteellisiä. Niiden luotettavuutta ja uskottavuutta arvostetaan hoitavan henkilökunnan arvioinnissa suuresti, sillä obduktion tekijät työskentelevät sellaisissa olosuhteissa, että heidät on velvoitettu kirjoittamaan lausuntoonsa vain varmasti heidän mielestään tosia asioita. Ruumiinavauspöytäkirjat ovat niin luotettavia kuin vain voivat olla, eikä niitä voida vääristellä sairaaloissa. Lääketieteellisen ruumiinavauksen tekeminen edellyttää siis aina vanhempien suostumusta. Vanhemmille voi olla avuksi, että kuolinsyytä yritetään selvittää (onko se toistuvaa, onko sitä mahdollista hoitaa, onko se sattumaa). Aina syytä ei saada selville. Lääketieteen ja hoitomuotojen kehityksen kannalta on tärkeää, että ruumiinavauksia voidaan osalle kuolleista lapsista tehdä. Ruumiinavauksen jälkeen näkyvät jäljet voidaan peittää pukemalla lapsi. Ruumiinavausta pyydetään kohteliaasti muotoillulla lääkärin lausunnolla. Osastolta kuollut lapsi siirretään patologian yksikköön, jossa suoritetaan avaus kolmen päivän kuluessa. Avauksen yhteydessä otetaan eri elimistä pieniä mikroskooppinäytteitä, jotka ovat tarpeellisia kuolinsyyn selville saamiseksi. Tulokseksi saadaan patologin lausunto, josta voidaan todeta kuolinsyy. Usein lausunto valmistuu jälkitarkastukseen mennessä, ja sen tulokset kerrotaan siellä. Vanhemmat voivat pyytää siitä kopion itselleen. Tällöin sairaalan henkilökunta saattaa hieman empiä, sillä lausuntoa olisi hyvä lukea yhdessä jonkun lääketieteen ammattilaisen kanssa väärinkäsitysten välttämiseksi. Lausunnossa käydään läpi mittaukset, ulkotarkastus, keskushermosto, verenkiertoelimistö, istukka, hengityselimistö, ruuansulatuselimistö, sisäeritteiset rauhaset, vertamuodostavat elimet ja urogenitaalielimet. Lopussa on lausunnon yhteenveto ja ehdotus kuolinsyyksi ja diagnoosi.Varsinaisen kuolintodistuksen lääninhallitusta ja Tilastokeskusta varten laatii osastolla hoitanut lääkäri joko heti avauksen jälkeen tai, mikäli kuolinsyyn arviointi edellyttää mikroskooppinäytteiden tutkimista, viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Mikäli tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, niin sen tulosten saaminen saattaa kestää vielä kauemmin.Avauksen jälkeen lapsen ruumis jää edelleen patologian yksikköön siihen asti, kunnes vanhemmat tai hautaustoimisto noutavat lapsen. Lapsen voi pukea itse noudettaessa, tai pyytää patologian yksikön työntekijöitä tekemään sen.
Lähteet:
WikipediaOhjepankki