Ensitiedon saavuttua
Perheeseen on hyvä ottaa heti tapahtuneen jälkeen yhteyttä ja pahoitella menetystä. Työntekijästä voi tuntua, ettei osaa sanoa mitään sopivaa, mutta mitään tiettyjä sanoja ei tarvitse sanoa. Vauvan menettäneelle riittää, että hänen menetyksensä huomioidaan ja häntä kuunnellaan.Vanhemmille kannattaa mahdollisuuksien mukaan tarjota aikaa neuvolaan, jotta voi rauhassa jutella tapahtuneesta. On myös valmistauduttava vanhempien kysymyksiin raskauden kulusta, sillä suurin kysymys usein onkin "Miksi näin kävi". Siihen ei aina löydy vastausta, mutta on helpottavaa, jos saa keskustella raskaudenaikaisista tapahtumista työntekijän kanssa.
Neuvoja vanhemmille
Vanhempien kohtaamisessa empaattinen läsnäolo ja kuunteleminen riittävät. Vanhemmille on syytä antaa paikallisen kriisiavun ja keskusteluavun yhteystiedot, esimerkiksi terveyskeskuspsykologin tai perheneuvolan, mikäli perheessä on muita lapsia. On syytä kertoa, että vaikka tällä hetkellä ei koe tarvitsevansa apua, on yhteystiedot hyvä säilyttää, sillä henkinen vointi voi heiketä vasta myöhemmin.Mikäli perheessä on muitakin lapsia, kannattaa kehottaa vanhempia kertomaan vauvan kuolemasta päivähoidossa ja koulussa. Vanhemmille on suotavaa myös antaa paikallisten perhetyöntekijöiden yhteystiedot, jotta vanhemmat voivat saada apua arjessa jaksamiseen.Vanhempien kanssa on hyvä keskustella sairausloman saamisesta. Isä voi saada sairauslomaa esimerkiksi työterveyshuollosta tai omalääkäriltä. Myös äiti voi äitiysloman lopussa hakea sairauslomaa. Sairauslomat eivät kuitenkaan useinkaan ole kestoltaan riittäviä (n. kaksi viikkoa kerrallaan), jolloin vanhemmille voi kertoa mahdollisuuksista tavata psykiatria, joka voi arvioida pidemmän sairausloman tarpeen.
Tukea myöhemmässäkin vaiheessa
Vanhempiin kannattaisi mahdollisuuksien mukaan olla yhteydessä vielä jonkin ajan, esimerkiksi parin kuukauden kuluttua ensisoitosta ja varmistaa vanhempien jaksaminen. Mikäli perheessä on muita lapsia, jotka käyvät lastenneuvolassa, on sielläkin suotavaa keskustella perheen voinnista ja tuen tarpeesta.
Seuraava raskaus
Mikäli vanhemmat pohtivat seuraavaa raskautta, on päätös sen yrittämisestä täysin heidän eikä yrittämisen ajankohdasta voi sanoa mitään ehdotonta.
Seuraavan raskauden seurannoissa kannattaa varata aikaa keskustelulle, ajatusten ja tuntemusten kysymiseen. Seuraavan raskauden aikana äiti käy läpi edellistä raskauttaan eri oireineen ja tuntemuksineen. Ajatukset uuteen raskauteen liittyen voivat olla hyvin ristiriitaisia, pelottavia ja ahdistaviakin. Kiintyminen seuraavaan vauvaan voi olla aluksi vaikeaa. On suotavaa tarjota tapaamisia mahdollisimman usein, mikäli äidin ahdistus on hyvin voimakasta. Vanhempien henkistä vointia kannattaa tarkkailla ja tarpeen vaatiessa ohjata heidät avun piiriin.
Seuraavan lapsen synnyttyä voi lastenneuvolassakin keskustella huolella kiintymyssuhteen muodostumisesta, menetetyn lapsen muistosta ja kuolemaan liittyvästä surusta. Vauva-arki voi aluksi olla erityisen raskasta, sillä se muistuttaa menetyksestä ja ikään kuin aktivoi surun uudelleen. Vanhemmat voi ohjata saamaan keskusteluapua tai apua arkeen, mikäli suru tulee hyvin voimakkaasti pintaan ja vaikeuttaa vauvan hoitoa ja kiintymyssuhteen muodostumista.
Suru kestää pitkään
Surututkimusten mukaan kestää 3-5 vuotta ennen kuin vanhemmat ovat toipuneet suurimmasta lapsen menetyksestä aiheutuvasta surusta. Perheen tulee antaa toipua omalla aikataulullaan, mitään sääntöjä suremiseen ei ole. Kukin suree omalla, yksilöllisellä tavallaan. Jokaisen yksilöllistä tapaa surra on syytä kunnioittaa ja välttää antamasta ohjeita. Sureva tarvitsee läsnäoloa, aikaa ja kiinnostuneisuutta omaan vointiinsa.