Jokainen terveydenhoitaja äitiysneuvolassa varmasti hieman pelonsekaisin tuntein ajattelee, mitä sitten jos kohdalleni osuu kohtukuolema. Kuinka toimin ja millaiset ovat tunteeni sellaisen surun kohdatessa?
Minun kohdalleni se sattui vuonna 2009. Olin tuohon mennessä työskennellyt äitiysneuvolassa puolitoista vuotta. Oli maanantai ja olin palannut virkistävältä kesälomalta. Työkirjani välissä oli lappu missä kerrottiin, että asiakkaani oli lähetetty äitiyspoliklinikalle, koska sikiön sydänääniä ei pystytty kuulemaan neuvolassa. Raskausviikkoja oli 37. Kiireesti avasin koneeni ja luin asiakkaani tiedoista, että hänen vauvansa oli kuollut kohtuun ja hän oli synnyttänyt tyttärensä muutama päivä sitten.
Minä olin ollut lomalla edelliset kolme viikkoa, mutta ensimmäinen ajatukseni oli; oliko minulta jotain jäänyt huomaamatta? Miksi näin oli tapahtunut? Soitin asiakkaalleni, mutta en saanut häntä kiinni. Siinä samassa hän olikin oveni takana ja näin tapaisimme ensimmäisen kerran. Hän oli vielä sokissa ja pystyi kertomaan melko rauhallisesti tapahtuneesta. Katsoimme kuvia yhdessä ja niiden katselu toi minussa esiin voimakkaan surun menetystä kohtaan. Annoin luvan tuolle tunteelle, sillä pystyin jollain tasolla ymmärtämään miltä hänestä on tuntunut pidellä kuollutta lasta sylissään. Tunsin kuinka kyyneleet nousivat silmiini ja rintaani pusersi. Sanoin äidille, että olen hyvin surullinen koko perheen puolesta.
En sanonut lohdutuksen sanoja, sillä mielestäni tuossa tilanteessa sellaisia ei olekaan. En olisi millään sanoilla pystynyt äitiä lohduttamaan, sillä menetys on niin suuri. Koin, että oli oikein näyttää äidille oma suruni ja sanoa se myös ääneen. Ehkäpä se hieman häntä lohdutti. Palasin tuohon hetkeen myöhemmin useita kertoja. Tein sen toisaalta oppiakseni kohtaamaan lapsen menetykseen liittyvää surua ja toisaalta varmistamaan, etten ollut jäänyt kiinni toisen suruun eli sijaistraumatisoinut. Yritin ohjata äitiä ja perhettä kriisiryhmään, mutta äiti ei sitä tässä tapauksessa halunnut.
Toivon terveydenhoitajille rohkeutta kohdata kohtukuoleman kokenut perhe. Älä pelkää niitä tunteita, jotka tähän asiaan liittyvät vaan ota se oppina itsellesi ja mahdollisuutenasi itsetutkiskeluun sekä omaan henkilökohtaiseen kasvuun. - Äitiysneuvolan terkka -