Veren hyytymishäiriöt tai veritulpat voivat altistaa kohtukuolemalle. Ne saattavat aiheuttaa istukkaan infarkteja tai verisuonitukoksia. Veren hyytyminen on monivaiheinen tapahtuma, jossa yli kymmenen hyytymistekijää vaikuttaa vuorollaan. Hyytymistä voidaan hidastaa verenohennuslääkkeen avulla. Hyytymishäiriöt voivat puolestaan lisätä veritulppariskiä. Veritulppia on kahta laatua, valtimoissa ja laskimoissa. Valtimotulppa syntyy yleensä sepelvaltimoon ja aivovaltimoon, jolloin ilmaantuu sydäninfarkti tai aivoinfarkti. Tyypillinen laskimotulppa syntyy alaraajojen laskimoon. Se aiheuttaa paikallista kipua ja turvotusta. Joskus tulppa voi lähteä liikkeelle ja päätyä keuhkoihin. Oikeastaan mikä tahansa elimistön verisuoni voi tukkeutua.
Raskauden aikana veritulpan vaara on jonkin verran suurentunut ja etenkin hyytymistekijä V:n mutaatiossa, mutta tulpan synty voidaan estää, mikäli tiedetään, että äidillä on kyseinen mutaatio. Raskauden 8.-12. viikon vaiheilla aletaan pistää ihon alle hepariinilääkettä. Melko yksinkertainen hepariinihoito estää tehokkaasti veritulppien syntyä. Hyytymistekijä V:n puutos on varsin yleinen, ja Suomessa synnyttää vuosittain yli 2 000 äitiä, joilla on tuo mutaatio.
Raskauteen liittyvän laskimoveritulpan esiintyvyyttä ei tarkalleen tiedetä. Suurin osa raskauteen liittyvistä laskimoveritulpista ilmenee vasta synnytyksen jälkeen. Laskimotukosten ehkäisyssä pienimolekyylinen hepariini (LMWH) on käytännössä syrjäyttänyt tavallisen hepariinin käytön. LMWH on osoitettu turvalliseksi, käyttömukavuus on parempi ja sivuvaikutuksia ilmaantuu vähemmän. Synnytyksen jälkeen estohoitoa jatketaan 4-6 viikon ajan. Suurimman tukostaipumusriskin aiheuttavat AT III:n puutos ja fosfolipidivasta-ainesyndrooma.
Hepariinit eivät läpäise istukkaa eivätkä erity äidinmaitoon. Suomessa on tällä hetkellä käytössä enoksapariini (Klexane), daltepariini (Fragmin), revipariini (Clivarin), nadropariini (Fraxiparine), tintsapariini (Innohep). Varfariinin (Marevan) tukoksia estävä teho perustuu sen kykyyn estää K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden muodostumista. Varfariinia ei saa käyttää kuin poikkeustilanteissa raskauden aikana (esimerkiksi äidillä mekaaninen keinoläppä), sillä se läpäisee istukan. Sen sijaan se ei erity äidinmaitoon, joten se on suositeltava synnytyksen jälkeisessä estohoidossa.
Fosfolipidivasta-aineet voivat olla toistuvien tukosten ja toisen raskauskolmanneksen keskenmenojen syynä. Fosfolipidivasta-aineet ovat vasta-aineita, jotka estävät veren hyytymisreaktioita. Fosfolipidivasta-aineita ilmaantuu yleensä autoimmuunitauteja sairastaville (esimerkiksi LED-potilaille, LED on tuntemattomasta syystä johtuva, useita elimiä vaurioittava autoimmuunitauti, jonka ilmentymiä ovat esimerkiksi munuaistulehdus ja keskushermoston sairastuminen), mutta joskus myös terveille. Veren hyytymishäiriösairautta sairastavat äidit ovat raskausaikana ultraääni-seurannassa äitipoliklinikalla, missä seurataan etenkin istukan verenkiertoa ja lapsen kasvua. Hoitojen myötä on päästy siihen, että 70 %:lle näistä äideistä syntyy terve lapsi.
Lähteet:
Fosfolipidivasta-aineoireyhtymä (APS)
Hankinnaiset hemostaasin häiriöt
Laskimotromboosien ehkäisy
Perinnöllinen herkkyys veritulpille