Aina seuraava raskaus ei toiveista huolimatta ala, ja silloin joutuu lapsen menetyksen lisäksi suremaan lapsettomuutta. Virallinen termi kohtukuoleman jälkeen on sekundaarinen lapsettomuus, sillä kohtuun kuollut lapsi (tai lapset, jos menetyksiä on useampia) perheellä jo on. Sekundaarisessa lapsettomuudessa ensimmäinen lapsi on voinut saada alkunsa helpostikin, mutta lisää lapsia ei toiveista huolimatta ole kuulunut.
Lapsettomuutta voidaan tutkia ja hoitaa, ja hoidot auttavat osaa perheistä. Suomessa tehtiin vuonna 2007 noin 13 300 hedelmöityshoitoa. Lapsen syntymään johti noin joka viides koeputkihedelmöitys (tai pakastetun alkion siirto), ja 9 prosenttia keinohedelmöityksistä.
Mikäli perhe ei halua hedelmöityshoitoja tai ne eivät onnistu, niin tällöin perheen on rakennettava tulevaisuudenkuvansa uudelleen. Haluavatko he yrittää vielä muita keinoja, vai haluavatko he luopua haaveestaan. Tällöin lapsettomuuden suru tulee käsiteltäväksi ja surtavaksi. Elämä ilman omaa lasta voi olla täyttä elämää, ja läheiset suhteet kummilapsiin, ystävien lapsiin tai sukulaislapsiin voivat olla perheille todella tärkeitä. Muita keinoja perheille ovat sijaisvanhemmuus ja adoptio. Ne ovat molemmat vaihtoehtoja, jotka vaativat melko pitkän perehtymisajan, lapsettomuuden surutyön tekemisen sekä omien voimavarojen arviointia useamman kerran. Lisäksi perheellä tulee olla valmius yhteistyöhön eri viranomaisten kanssa sekä halu tarjota rakastava koti lapselle, jolla saattaa olla raskaita elämänkokemuksia takanaan perheeseen tullessaan.
Lisätietoa ja vertaistukea lapsettomuudesta tarjoaa Simpukka - Lapsettomien yhdistys.