Lapsen menetyksen aiheuttamasta mielen ja arjen myllerryksestä ei tarvitse selviytyä yksin. Aina oma lähipiiri ei osaa tai ei voi auttaa surevalle sopivimmalla tavoin. Apua voi pyytää ja saada erilaisissa tarpeissa.
Ensimmäiset viikot
Alkujärkytykseen voi saada kriisiapua. Kriisiavulla tarkoitetaan tapahtuneen läpikäymistä hyvin pian tapahtuman jälkeen. Tämä ei ole varsinaista terapiaa, vaan tarkoitus on auttaa perhettä jäsentämään se, mitä on tapahtunut, jotta he voivat alkaa käsitellä menetystään. Kriisi-istuntoon voivat vanhempien lisäksi osallistua myös perheen mahdolliset muut lapset ja isovanhemmat. Kriisiapua voi saada heti synnytyssairaalasta kriisiryhmältä, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai sairaalasta voidaan tehdä pyyntö perheen kotikunnan kriisiryhmälle. Joissain kunnissa myös terveyskeskuspsykologi ja perheneuvola tekevät kriisityötä perheiden kanssa.
Arkisista asioista huolehtiminen lapsen menetyksen jälkeen voi tuntua ylivoimaiselta. Lähimmäisiltä voi pyytää apua ruuanlaittoon, mahdollisten muiden lasten hoitoon ja siivoamiseen. Apua arkeen voi pyytää myös seurakunnan diakoniatyöltä tai oman kunnan perhetyöltä joko neuvolan tai sosiaalitoimen kautta. Perheen muille lapsille voi myös hakea päivähoitopaikan. Lisäksi voi olla vaikeaa saada nukuttua, mikä kuormittaa jaksamista entisestään. Synnytyssairaalan, terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin kautta voi pyytää tilapäistä lääkitystä nukkumisvaikeuksiin.
Elämässä eteenpäin
Vähitellen erilaiset ajatukset ja tunteet tulevat esille. Vertaistuen avulla useimmat löytävät helpotuksen sille tunteelle, että olisi jotenkin erilainen tai omituinen uusien ajatustensa kanssa. Vertaistukea voi saada niin verkosta kuin kasvotustenkin.
Mikäli mieleen palautuu ahdistavia mielikuvia tapahtuneista tai on tunne, ettei pääse eteenpäin ajatustensa tai tunteidensa kanssa, on syytä hakeutua keskusteluterapiaan. Terapiaan voi hakeutua milloin vain, vaikkei kriisiapua ole saanutkaan. Keskusteluapua voi saada synnytyssairaalan psykiatrisen poliklinikan, oman kunnan mielenterveyspalveluiden tai työterveyshuollon kautta. Kunnissa mielenterveyspalveluita tarjoavat esimerkiksi terveyskeskus- ja neuvolapsykologit, perheneuvola ja mielenterveystoimisto.
Mikäli sitä ei tarjota, voi itselle sopivaa keskusteluapua rohkeasti kysyä synnytyssairaalan, neuvolan tai terveyskeskuslääkärin kautta. Moneen palveluun voi myös ottaa itse suoraan yhteyttä eikä lähetettä tarvita. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että aina ammatillinen keskusteluapu ei ole surevalle tilanteeseen sopivaa tai tarpeellista. Monelle riittää hyvin, että saa purkaa ajatuksiaan esimerkiksi luovien harrastusten tai lähimmäisten tuen avulla.