Jo pienikin lapsi pystyy suremaan eikä perheen pienimpiä tulisi jättää surussa huomiotta. Lapsen sureminen on kuitenkin hyvin erilaista kuin aikuisen. Lapsi suuntautuu luonnostaan tulevaisuuteen ja myönteisen ajattelemiseen, pyrkii toimimaan ja haluaa palauttaa normaalin arjen ennalleen mahdollisimman pian. On kuitenkin hyvä, jos lapsi pystyy hetkittäin käsittelemään suruaan. Huolestuttavaa onkin, jos lapsi ei millään lailla tuo esille kokemustaan tai vetäytyy täysin omiin oloihinsa. Lapsi voi myös alkaa hoitaa ja hyvitellä aikuisia kohtuuttomasti.
Pienikin lapsi ymmärtää vauvan poissaolonVaikkei lapsella vielä ole kieltä, hän aistii kodin surullisen tunnelman ja muutoksen perheenjäsenissään. Pienten lasten aikakäsitys on vielä kehittymätön, mutta jopa alle 2-vuotiaat osaavat ilmaista ymmärtävänsä, että joku on poissa. Alle 5-vuotiaat lapset eivät osaa pitää kuolemaa lopullisena, vaan saattavat ajatella kuolleen palaavan takaisin jonain päivänä. Ajattelutapansa vuoksi lapset saattavat kuvitella, että jokin heidän ajatuksensa tai tekonsa oli syynä siihen, miksi läheinen kuoli. Pienet lapset eivät kuitenkaan osaa kuvata tunteitaan vielä kovin hyvin.
Kouluikäinen ymmärtää kuoleman lopullisuuden6-10 -vuotiaat lapset oppivat ymmärtämään kuoleman peruuttamattomuuden. Pienten lasten tavoin heidänkin ajattelunsa on edelleen konkreettista, joten he tarvitsevat konkreettisia tekoja ja rituaaleja surutyönsä tueksi. He pystyvät osoittamaan voimakasta myötätuntoa ja heitä saattaa huolestuttaa tapahtumien oikeudenmukaisuus. Tämänikäisten lasten halu osoittaa tunteitaan muuttuu ja he saattavat vaieta surustaan ja sulkea sen sisälleen.
Nuoret pohtivat kuolemaa laajastiYli 10-vuotiaat lapset pystyvät ymmärtämään kuoleman seurauksia eri näkökulmista ja pystyvät käsittelemään kuolemaa abstraktimmin. Kuolemantapaus voi aiheuttaa nuorissa hyvin voimakkaitakin reaktioita.