- Arkirutiinit ovat tärkeitä.Lapselle tuo turvaa, jos arkipäivän rutiineja voidaan jatkaa hyvin pian. Rutiinit auttavat lasta sopeutumaan uuteen tilanteeseen.- Anna lapselle aikaa. Suru vaatii tilaa ja aikaa, rauhallisen jakson elämässä. Lapsi saattaa toistuvasti kysyä samoja asioita. Sillä tavoin hän käy menetystä läpi, ymmärryksen vähitellen lisääntyessä.- Anna lapselle läheisyyttä.Isoillekin lapsille saattaa tulla tarve ja halu olla vanhempien lähellä tai esimerkiksi nukkua ovi auki. Tämä kertoo heidän turvallisuudentarpeestaan. Pienemmän lapsen voi hyvinkin antaa tilapäisesti tulla viereen nukkumaan.- Lapsi tarvitsee aikuisen mallia suremiseen ja surukäyttäytymiseen.Lasta ei saisi jättää surussaan yksin ja peitellä omaa suruaan, vaan esimerkiksi itkeä avoimesti ja puhua kuolleesta lapselle. Itkiessä on hyvä kertoa lapselle, miksi on surullinen, jottei lapsi syytä itseään. - Lapsi tarvitsee apua tunteiden sanallistamiseen.Tunteita täytyy selittää: itkettää, koska olen niin surullinen, suren, koska kaipaan niin kovasti. - Lapsi tarvitsee aikuista ottamaan lapsen tunteet vastaan avoimesti.- Lapsikin voi tuntea syyllisyyttä.Pienikin lapsi voi syyttää itseään kuolemantapauksesta ja siksi olisi tärkeää voida kuunnella lasta huolella ja poistaa hänen mahdolliset syyllisyydentunteensa.- Lapsen suru tulee esille leikeissä ja piirustuksissa.Niitä ei tarvitse pelästyä. Leikkien tai piirustusten sisällöistä voi lapsen kanssa rauhassa jutella ja siten antaa surulle sanoja.- Älä piilota surua.Surua ja kuolemaa ei kannata yrittää piilottaa lapselta, sillä lapsi aistii surun joka tapauksessa. Lapsi ei kärsi surun näkemisestä ja kokemisesta tai kuolemasta puhumisesta, vaan siten hän voi oppia erittäin tärkeitä taitoja myöhempää elämäänsä varten. Sen sijaan kielletty ja piilotettu suru voi vahingoittaa lapsen tunne-elämän kehitystä ja antaa vääränlaisen mallin.- Puhukaa kuolleesta vauvasta yhdessä, koko perheen kesken. Menetyksestä tulee todellinen ja vauvan muiston annetaan säilyä perheessä.Vanhemman jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää Vanhempi pystyy parhaiten tukemaan lastaan surussa, jos ymmärtää omia surureaktioitaan ja itse käsittelee menetystään. On oleellista huolehtia omasta jaksamisestaan, jotta voi raskaan surun hetkillä jaksaa olla myös lapsen kanssa. Olisi hyvä, ettei lapsi näkisi kuitenkaan pelkkää suremista ja itkua, vaan lapsi tarvitsee varmuuden siitä, että hänkin on yhtä arvokas kuin kuollut vauva. Surevan vanhemman ei tarvitse odottaa toimivansa lapsen kanssa samalla tavoin kuin tavallisesti, sillä surevalla ei ole samoja voimavaroja. Lapselle on kuitenkin useimmiten parempi olla surevien vanhempien luona kuin joutua "karkotetuksi" hoitoon, vaikka hoitoon viemisellä tarkoitettaisiinkin lapsen parasta. Tällöin kannattaa mieluummin pyytää joku lähimmäinen kotiin auttamaan tai pyytää apua esimerkiksi kunnan perhetyöstä. Muista kunnan palveluista, kuten terveyskeskuspsykologilta ja perheneuvolasta saa apua ja neuvoja surun käsittelemiseen lasten kanssa.