Kauniita ajatuksia ja lohduttavia sanoja

Kauneimmat lapset 

 Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina.
Heidän ei kuulukaan astella päällä maan.
Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin,
sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.
Mutta sinä sait,
sait etuoikeuden enkeliä katsella,
rakkaudella saatella.

-tuntematon-

 What Makes a Mother

I thought of you and closed my eyes
And prayed to God today.
I asked what makes a Mother
And I know I heard him say...

A mother has a baby
This we know is true.
But, God, can you be a mother
when your baby is not with you?

Yes, you can He replied,
With confidence in His voice.
I give many women babies
When they leave is not their choice.

Some I send for a lifetime,
And others just for a day.
And some I send to feel your womb,
But there's no need to stay.

I just don't understand this God,
I want my baby here.
He took a breath and cleared His throat
And then I saw a tear.

I wish I could show you
What your child is doing today.
If you could see your child smile
With other children and say:

"We go to earth to learn our lessons
Of love and life and fear.
My mommy loved Oh so much
I got to come straight here.

I feel so lucky to have a mom
Who has so much love for me.
I learned my lessons very quickly,
My mommy set me free.

I miss my mommy Oh so much,
But I visit every day.
When she goes to sleep
On her pillow is where I lay.

I stroke her hair and kiss her cheek
And I whisper in her ear.
Mommy don't be sad today,
I'm your baby and I'm here."

So, you see my dear sweet one,
Your children are not blue.
Your babies are here in MY home,
They'll be at Heaven's gate waiting for you.

So now you see what makes a mother,
It's the feeling in your heart.
It's the love you had so much of,
Right from the very start.

Though some on earth may not realize you are a mother,
Until their time is done.
They'll be up here with Me one day,
And they'll know you were the best one!

-Jennifer Wasik-

Lahja

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti, jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.

-D.Steel-

Älä äiti itke

Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä.

-tuntematon-

Puhu meille lapsista

Ja nainen joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi: Puhu meille Lapsista.
Ja hän sanoi: Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.

Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla
ja Hän taivuttaa teidät voimallaan,
jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.

-Kahlil Gibran -

Pikku prinssi

Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu
sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,
koska minä asun eräässä niistä,
koska minä nauran eräässä niistä.

Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa!
... Ja sitten kun olet unohtanut surusi
(ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet
iloinen siitä, että olet tuntenut minut.

-Antoine de Saint-Exupéry-

A pair of Shoes

I am wearing a pair of shoes.
They are ugly shoes.
Uncomfortable shoes.
I hate my shoes.
Each day I wear them,
and each day I wish I had another pair.
Some days my shoes hurt so bad that I do not think I can take another step.

Yet, I continue to wear them.
I get funny looks wearing these shoes.
They are looks of sympathy.
I can tell in others eyes that they are glad they are my shoes and not theirs.
They never talk about my shoes.

To learn how awful my shoes are might make them uncomfortable.
To truly understand these shoes you must walk in them.
But, once you put them on, you can never take them off.
I now realize that I am not the only one who wears these shoes.
There are many pairs in this world.

Some women are like me and ache daily as they try and walk in them.
Some have learned how to walk in them so they don't hurt quite as much.
Some have worn the shoes so long that days will go by before
they think about how much they hurt.

No woman deserves to wear these shoes.
Yet, because of these shoes I am a stronger woman.
These shoes have given me the strenght to face anything.
They have made me who I am.
I will forever walk in the shoes of a woman who has lost a child.

-tuntematon-

Äiti, minun täytyy jatkaa

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.

-Anna-Mari Kaskinen-

Jos en olisi syntynyt

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi tässä,
olisinko tyhjä paikka
pilkkopimeässä?

Jos en olisi syntynyt
olisinko missä,
yksinäinen pisara
merten syvyyksissä?

Olisinko tuuli,
tai häivähdys hento,
perhosenkepeä
siivenlento?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko tähti,
joka kauas kodistaan
luo ystävänsä lähti?

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi täällä,
olisinko kaipaus
sydämesi päällä?

Olisinko hellyys
kuin pehmeää lunta,
sydämesi ihanaa
unta?

-Anna-Mari Kaskinen-

Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?

-tuntematon-

Unen rihmat

Unen rihmat sinne sitoo sen ken tuli vasta.
Nuku, paluun sinne laulan tuulen suhinasta,
suvisirkan soittelusta hämärästä illan,
laulan pilven taivaan tieltä, laulan seitin sillan,
lapsen käydä univarpain kohti onnen maata.
Sinne äiti murhemieli seurata ei saata.
Siell ei tunnu talven tuskat, siell on aina kesä:
Siellä metsän joka puussa ilolla on pesä.
Polut syliin satumetsän houkuttaa ja hukkuu.
Siellä lapsi itkutonna niittyvillaan nukkuu.

-Elvi Sinervo-

Sivelen armaita kasvojasi

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.

-Aale Tynni-

Sannan runo

Punainen viiva testissä tuo,
kertoi sinun tulevan meidän luo.
Onnessamme olimme, sua ilolla odotimme.

Sinua rakkaani niin jo kaipasin,
pian saisin sinut aarteeni kultaisin.
Mut oli luojan suunnitelma toinen,
mitä tuskin koskaan ymmärtää voinen.

Sinä synnyit rakas lapseni,
kuolleena tulit syliini.
Olit enkeli pienoinen, siitä heti olin tietoinen.

Olit poikani/tyttöni niin pieni ja hento,
elämäsi lyhyt kuin tähdenlento.
Luonamme vietit vain pienen hetken,
teit maailmaan pienen enkeliretken.

Susta luopua millään voinut olis en
muttaken saattoi arvata sen,
että taivaassa oli paikka sulle, enkelille pienelle,
rakastetulle.

-Sanna-

Psalmi

Sinä olet luonut minut
sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme,
suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

Psalmi 139:13-16

Nyt olen vapaa

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

-Vuokko Laatio-

Urhea nainen

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi -

Murhe

Murhe lyijyä
rintakehän ja aivojen välissä.
Älä liiku
ennen kuin jaksat sen kantaa.

- Helena Anhava -




Pieni poika
(kuoli syyskuun 3 päivänä 1850)

Sinä olisit varttunut toivona maan,
jalo mies sinä ollut oisit.
Min' en taitanut, ehtinyt paljonkaan
sanan, työn, opin alalla tehdä - vaan
minä uskoin: sä suurta voisit.
Mut vienoa uinut jo unta nyt
maan povessa. Rakkaat hymyilyt
vain hymyilit, muuta et ehtinyt.

Sinä torjunut vainon tutkaimen
miesn' olisit uljaimpana;
ja kaiken synkän ja saastaisen
sinä olisit tappanut, singoten
vihas salaman musertavana.
Mut, nuorna, hentona kuoltuas,
nukut, murtunut kukka, jo kummussaan
unen sankari, leikin kuningas!

Yli kaikkien aikojen loistavaa
et nimeä vaill' ois varmaan;
ja olisi sanottu: suurempaa
ei jaloa työtä tunne maa
kuin työ hänen, sankarin armaan.
Mut, nukkuja unhon kartanon,
nyt jälkimaailmas ainut on
minun sylini tyhjä ja onneton.

Sinun pääsi jo hapsin valkoisin
näin elämän iltaa vasten;
sinä, siunattu, vuosiin menneihin
kun katsoit, kiilsivät kyynelin
myös silmät lastenlasten...
Mut keskeltä aamun autereen,
kun alkoi vast' elo kiertoineen,
menit illan uneen jo varhaiseen.

Isä, äiti riemua kalleintaan
sua vaalivat, silmäterää,
surun päivien parhainta lohtuaan;
sinut meidät kätkeä syliin maan,
piti uneen, jost' emme herää.
Nyt tässä saammekin, haudallas,
me surren seisoa, vanhempas,
kukin, kyynlin peittää kumpuas.

Mut - ei satus ylpeä kuolla vois,
uni voitoista tulevista.
Eloss' ehkä se kuplana särkynyt ois,
nyt ei sitä riistetä meiltä pois,
se on kaunein kauneimmista.
Jätit pettävän elämän aaltoilun,
miksi surra lähtöäs, rikkaan sun?
Hyvin uinuos, armas lapseni mun!

- Z. Topelius. Suom. Uuno Kailas. -
(Topeliuksen perhe menetti viisi lastaan, joista yksi tytär ja yksi poika syntyivät kuolleena)

Iltalaulu

Auringon
ruskoon on
viihtyneet
rannan veet.
Nummet verhoo varjon syli,
kaste lankee nurmen yli.
Nuku, lapseni suloisin,
helmaan hyvän enkelin!
Nuku, lapseni
armas, huoleton,
onnekkain!
Rukoile
eestä yössä nyt harhaavain!

Kaunis maa
nukahtaa
jälkeen työn
helmaan yön.
Vyöryen sun virtas soivat,
nummes hiljaa unelmoivat.
Nuku lauluun hongistoin,
nouse hehkuun aamunkoin!
Nuku, uupunut,
rauhaa kaipaava
ylväs maa!
Rukoile,
vartoin aamua nousevaa!

Nukkuu maat
autuaat,
hengähtää
raitis sää.
Kummuilta, miss' uinuu suvut,
kuuhut tavaa hautaluvut;
tähdet taivaan hopeoi.
Ylistetty Herra, oi!
Henki, havahdu,
sinä etsivä,
rauhaton!
Rukoile
loistett' ikuisen auringon!

- Z. Topelius. Suom. Yrjö Jylhä. Joulukuussa. 1867-1878. -

Pikku Verna

Hän oli kukka hieno
maailman tarhan tään;
niin silmä oli vieno,
niin hohden poskipään.
Kun vait ja hiljaa hiipi
hän piiriin siskojen,
niin olkapäiltä siipi
vain puuttui pienoisen.

Kuin päivän säde hellä
käy yli kukkamaan,
niin hän vain hymyellä
tääll' osas aikoinaan.
Vain rauhaa katsein kainoin
hän ympärilleen loi,
ol' armas hymy ainoin
tuon lyhyt elo, oi!

Näät taimen otti varhain
pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaantarhain
on lilja valkoinen.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei tuskaa siellä näy,
ei siellä puutu rauhaa,
ei silmä itkuun käy.

Mut taivahalla illoin
kun loistaa tähdet nuo,
niin siskoihinsa silloin
hän kirkkaat silmät luo.
Nyt onni taivahainen
on hällä ihanin,
ja nyt hän saanut vainen
on hohtosiivetkin.

-Z.Topelius-

Lotta Lenningin kehtolaulu
(Lotta Lenning oli tyttö, joka tuuditteli kuollutta lastaan)

Yö tulee, päivä on päättynyt,
valo välkkyy tähtien tarhain;
hyvin uinu, tähteni, yössä nyt,
minun silmäteräni parhain!
On Kristus valveilla yksinään,
hän, paiste kultainen silmissään,
läpi katsoo maailman harhain.

Noin haamut nousevat hautojen,
niin ahnain kynsin ja pitkin;
ne taittaa tahtovat kukkasen,
jota itkevät enkelitkin.
Ne haamut ilkkuvat: milloinkaan
ei herää aarteesi haudastaan,
miten tuskassa nyyhkisitkin.

Niin näytän niille sun ruususuus:
eloss' ei se unhoitu tässä.
Jää, vieno, turvassa uinailuus,
ovat kauniit enkelit lässä.
Ne kirkast' aamua vuottavat,
jona avaat silmäs. Sä havahdat
syliss' enkelten, lempeässä.

Sua maahan rauhan ja autuuden
mä tuudin, tuskien lasta,
ja uskoon Jeesuksen Kristuksen, -
sinut osti hän kuolemasta.
Sua maasta tuuditan taivaaseen,
elon iankaikkisen kirkkauteen
madon ruoaks murenemasta.

- Z. Topelius. Suom. Uuno Kailas. -

Kaksi enkeliä

Yön äänettömin hetkin, kun pimeä jo on
ja hiljaisuuden tuokio syvän,
valon kajastuksen näen kuin auringon
yli pimentojen häämöittyvän.
Se kasvaa, se saapuu, se lapsen näön saa;
oi, mulle sylin paistavan hän kurkoittaa,
näen tähtisilmän kirkkaan ja hyvän.

Liki vuodettani astuu se kaunis lapsonen,
ja pieni käsi povelleni vaipuu;
siell' asui elon kilvoitus ja ansat sen
ja kaikki elon taistot ja kaipuu.
Mut lapsenkäsi kaikki ne pakosalle lyö:
ilot raukenevat turhat, ei kivun hammas syö,
ja katkerinkin tuskani haipuu.

Sinä taivasviesti armas olet sydämeeni mun;
miten murenisi muistosi multa?
Joka päivä Suru lainaa lapsenpukus sun
ja vienot, somat piirteesi sulta.
Hän polvellani istuu, kuin ennen sinäkin,
ja pyyhkii käsin pyörein ja hyväilevin
pois kyyneljuovat lohdutetulta.

On Suru rakas, niinkuin sä ollut olet vain;
niin mull' on rakast' enkeliä kaksi:
mun rinnallani toinen on päivin polullain,
öin toisen näen ilmaantuvaksi.
Ovat virvoittajat mulle ne retkell' elon tään,
kivun tuudittavat uneen ne lapsenkädellään,
ne sydämeni kalleinta kaksi.

-Z.Topelius 1833-1852. Suom. Uuno Kailas. -

Satu "Kesästä, joka ei koskaan tullut"
Topelius kirjoitti sadun pojalleen Rafaelille, joka kuoli 1-vuotiaana.

Aforismeja:

Vastoinkäymiset ovat mutkia, eivät vuoria.

Onni löytää tiensä takaisin sinne, mistä se kerran lähti.

Life isn't fair, but it's still good.

Your job won't take care of you when you are sick.
Your friends and parents will. Stay in touch.

Cry with someone. It's more healing than crying alone.

It's OK to get angry with God. He can take it.

Don't compare your life to others. You have no idea what their journey is all about.

Time heals almost everything. Give time, time.

Sen teen, mihin pystyn, ja tästä tulee hyvä päivä.

All children are miracles, even the ones who couldn't stay very long.

Lähteet:

Topelius