Työstymis- ja käsittelyvaiheessa siirrytään aiempaa hiljaisempaan vaiheeseen. Se antaa tilaa rauhalliseen pelkojen ja mahdollisten traumojen läpikäymiseen. Se voi myös yllättää yksinäisyydellään. Toipuja voi huomata, että muu maailma meneekin menojaan.
Tässä vaiheessa mieleen saattaa työntyä voimakkaitakin muistikuvia traumaattisen tilanteen eri vaiheista, esimerkiksi synnytyskokemuksesta saattaa yhtäkkiä muistaa kohtia, joita ei aiemmin muistanut. Äkkinäiset muistikuvat voivat tuntua pelottavilta, mutta ne kertovat siitä, miten mieli työstää tapahtunutta ja antaa mahdollisuuden aiemmin pois puudutettujen tunteiden, aistimusten ja ajatusten käsittelemiseen.
Työstymis- ja käsittelyvaiheelle on ominaista oikea luopuminen, joka on eri asia kuin luovuttaminen: sen erottaminen mikä on hyväksyttävä ja mitä ei voi muuttaa. Se johtaa väärästä ja rasittavasta toivosta luopumiseen ja vapauttaa tarvittaessa voimia oikeaan taisteluun. Kaiken tämän nimi on oikeastaan suru. Suru on hyvin arvokas tunne väistämättömän luopumisen yhteydessä ja se kannattaa kohdata, kulloistenkin voimien mukaan. Se pääsee avautumaan vasta sitten, kun voimakkaissa reaktioissa on päästy eteenpäin. Se ei pääse esiin vihan, kiukun, katkeruuden tai epäuskon keskellä. Surusta enemmän täällä.